Liha ja ympäristö

Tuotanto ympäristötehokkaammaksi

Liha-alalla suurin ympäristökuormitus syntyy eläinten kasvatuksessa, jossa kuormitusta aiheuttavat rehuviljan viljely ja rehujen teollinen prosessointi, lannoitteiden tuotanto, tilojen sähkön- ja lämmönkulutus sekä tuotantoeläinten lantaan liittyvät päästöt.

Ruoan teollisen valmistuksen ympäristökuormitus aiheutuu energian ja veden kulutuksesta, prosesseissa syntyvistä jätteistä, jätevesistä ja tuotantolaitosten lämpökeskusten savukaasuista.

HK Ruokatalon tavoitteena omissa prosesseissaan on vähentää energian ja veden kulutusta suhteessa tuotantoon (=ominaiskulutus), vähentää jätteiden määrää sekä tehostaa lajittelua. Tuotekuljetusten ympäristötehokkuutta mitataan kustannusseurannalla. Eläinkuljetuksissa seurataan energian kulutusta ja tehokkuutta. HK Ruokatalon kaikilla tuotantolaitoksilla on ISO 14001 -standardin mukainen ympäristönhallintajärjestelmä.

Ympäristömittareiden mietintää yhteistyössä

Ympäristönäkökohtien ymmärtäminen elintarvikeketjussa on toimijoita haastava aihe. Erityisesti lihantuotannon hiilidioksidipäästöt puhuttavat. HK Ruokatalo selvittää ympäristövaikutuksia koko elintarvikeketjussa yhteistyössä tutkimuslaitosten ja muiden alan toimijoiden kanssa. HK Ruokatalo osallistuu useisiin jatkuviin tutkimushankkeisiin, joissa ympäristöpäästöjä pyritään mallintamaan ja mittaamaan paremmin.

Lihan osuus hiilijalanjäljestä

Kaikki kulutus rasittaa ympäristöä. Ympäristön kannalta suurimmat päästöt muodostuvat asumisesta, palveluista, autoilusta ja elintarvikkeista. Kunkin ryhmän sisällä on mahdollisuus vaikuttaa oman hiilijalanjäljen suuruuteen.

Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on n. 10 000 kg CO2e vuodessa. Elintarvikkeet muodostavat tästä vajaan viidenneksen, n. 1 800 kg CO2e. Lihan osuus elintarvikkeista taas on neljännes tästä, n. 500 kg CO2e. Eri lihalajeista naudan hiilijalanjälki on suurin, porsaan keskitasoa ja broilerin pienin - yhdessä ne muodostavat siis n. 5 % suomalaisen hiilijalanjäljestä.

HK Ruokatalo oli yksi pääkumppaneista MTT:n vetämässä Foodprint Tools -hankkeessa(2009-2012). Hankkeen tavoitteena oli kehittää elintarvikealalle yhteinen malli ja suositukset hiilijalanjäljen laskentaan. Tulokset julkaistiin marraskuussa 2012 (www.mtt.fi/foodprint).
Samanaikaisesti laskimme omassa rinnakkaishankkeessamme kahdelle esimerkkituotteelle hiilijalanjäljet (Kabanossi Original ja Kariniemen kypsä sisäfilee). Lue lisää hankkeen tuloksista>>

Ruokavalio on kokonaisuus

Lihan hiilijalanjälki kiloa kohden on suurempi kuin kasvisten. Emme kuitenkaan syö kilon annoksia. Vertailtaessa ravitsemussuositusten mukaisia annoksia, eri ruokaryhmien väliset erot kaventuvat. Lautasmallin mukaan kootun lounaslautasen hiilijalanjälki jakautuu melko tasan pääruuan, salaatin sekä leivän ja ruokajuoman välille. Kokonaisuuteen vaikuttaa yhtälailla valitaanko aterialle kausi- vai kasvihuonekasviksia kuin mitä lihalaatua käytetään.

Sekaruokaileva pyöräilijä vai kasvisruokaileva autoilija

Kaikella ruualla on hiilijalanjälki. Kasvisruokavalioon siirtyminen ei poista elintarvikkeiden hiilijalanjälkeä, sen avulla päästöjä voidaan vähentää n. 200 kg CO2e vuodessa. Säästön verran kuluu lennolla Helsingistä Hampuriin tai viikoittaisella uintireissulla uimahallissa. Yksi lihaton päivä viikossa ei myöskään pienennä päästöjä merkittävästi: sillä säästettäisiin vajaa 30 kg CO2e vuodessa, mikä vastaa n. 180 kilometrin autoilua. Ympäristön kannalta toki pienetkin ponnistukset ovat tärkeitä.

Ruoka on nautinto

Energian ja ravintoaineiden saannin turvaamisen lisäksi ruuan tärkeä tehtävä on tuottaa nautintoa. Ympäristöystävällinen ateriointi ei ole ristiriidassa ravitsemussuositusten kanssa, jotka kannustavat monipuoliseen ja tasapainoiseen syömiseen. Ympäristön kannalta on tärkeintä, että ruoka maistuu hyvälle ja se syödään, eikä sitä heitetä pois jätteeksi.