Tiedemaailma on päätynyt jokavuotisessa joulupukin terveyskatselmuksessaan toteamaan, että pukin terveys on vaarassa liian pullean vyötärön takia. Radikaalimmat kyseenalaistavat pukin sopivuuden lasten esikuvaksi ja epäillään jopa kestääkö pukin terveys jouluaaton raskasta lahjanjakorupeamaa. Pitäisikö pukin laihduttaa?

Joulu ei mielestäni ole kenellekään suositeltava aika ryhtyä tarkkailemaan painoaan, päätökset painonhallinnan suhteen kannattaa tehdä arjessa. Satuhahmojen oikeiden mittasuhteiden arvioinnin jätän tällä kertaa väliin.

Syöminen aiheuttaa yhä useammalle ahdistusta jouluna. Pöydät notkuvat herkkuja ja ruoka-aika on koko ajan. Joka vuosi minultakin kysellään, miten jouluruokia saisi kevennettyä tai mitä uskaltaisi syödä, ettei paino karkaa käsistä.

En ole ikinä ymmärtänyt juhlaruokien kevytversioita. Juhlan erottaa arjesta se, että silloin syödään juhlaruokia, herkkuja, jotka eivät arkeen kuulu. Harva saa ahdettua niiden muutaman joulun pyhäpäivän aikana ruokaa sisäänsä niin paljon, että se romuttaisi tyystin muun vuoden syömisen.

Joku tolkku syömisessä kannattaa silti joulunakin pitää. Kaikkea ruokaa ei tarvitse syödä kerralla. Joulu kestää kauemmin kuin yhden päivän: jos tänään keskityn kinkkuun, voin huomenna herkutella kalalla. Kahvin kanssa tänään joulutortuja ja seuraavana päivänä kakkua. Jouluna kodeissa on usein esillä napostelukulhoja, joista tulee helposti kauhaistua suklaata, pähkinöitä tai muita herkkuja. Näiden kulhojen joukkoon voi ripotella myös hedelmiä, käsi käy todennäköisesti niissäkin.

Itselleni joulussa on tärkeää hiljentyminen. Aikataulut eivät rasita ja syödä voi vaikka yöllä. Arki on nurkan takana, siihen asti minusta on ihan ok aloittaa aamu suklaalla.