Ravintolasyöminen on mielestäni herkuttelua -itse en ainakaan syö niin usein ulkona, että miettisin silloin ensisijaisesti ruuan terveellisyysnäkökohtia (hieman ne ovat aina mielessä kuitenkin).

Liekö eri gourmet-suolojen yleistymisestä johtuen, nykyisin ruoka on ravintolasta riippumatta todella suolaista. Suola korostaa makuja, mutta rajansa kaikella: kun väkevä suolaisuus peittää kaikki muut maut alleen ja vettä kuluu kannuittain, on suolan rooli noussut mausteesta raaka-aineeksi. Pahinta tässä on se, että suolaiseen makuun tottuu: mitä enemmmän kokki maistelee tönkkösuolattuja keitoksia sitä vaikeampi hänen on erottaa liiallista suolan käyttöä.

Toki suolainen maku ei aina kerro koko totuutta. Esimerkiksi sormisuolaa käytettäessä suola jää ruuan pinnalle ja se maistuu voimakkaampana -vaikka annoksessa ei suolaa niin jumalattomasti olisikaan.

Onneksi maistaminen toimii myös toisin päin: vähäsuolaiseenkin tottuu vähitellen. Kokille voi myös antaa vienon pyynnön, että suolaa käytettäisiin kevyesti - käytäntö on toistaiseksi toiminut hyvin.