Totta ja tarua painonhallinnasta
2010-01-08 13:53:25
Painonhallinta on ajankohtainen aihe, etenkin näin vuoden alussa. Jotta uusi vuosi lähtisi painonhallinnan kannalta sutjakkaasti käyntiin, on syytä karistaa mielestä muutama yleinen harhaluulo.
Meillä on suvussa nämä lihavuusgeenit. Lihavuuteen liittyviä geenejä kartoitetaan jatkuvasti ja moni hakee vahvistusta perimäteorialle lähipiiristään: meidän suvussa kaikki ovat pulleita! On totta, että samanlaisella ruokavaliolla eri ihmiset lihovat tai laihtuvat eri määrän. Kuitenkin geenit lisäävät vain alttiutta lihomiselle, ne eivät aiheuta sitä. Arvioiden mukaan löydetyt lihavuusgeenit selittäisivät vain n. prosentin painon vaihtelusta. Geenejä lihavuudesta on turha syyttää, perheen samantyylinen ruumiinrakenne selittyy todennäköisemmin kotona opituilla ruokatavoilla.
Minulla on painavat luut. Mitä painavammat luut, sen parempi vanhuutta ajatellen. Luumassa vähenee meillä kaikilla ikääntyessä, ja jos lähtötilanne on hyvä, ei osteoporoosi ole uhka. Painavimmillaankin ihmisen luut muodostavat vain noin viidenneksen kehon painosta. 80 kg:sta siis 16 kg selittyy luilla, lopuille tulee keksiä muu syy.
En ole päässyt liikkumaan ja painoa kertyy. Tavallisella kuntoliikkujalla fyysinen aktiivisuus tuo harvoin yli 20% lisän perusaineenvaihduntaan. Sen sijaan, että samoilisi lenkkipolulla tuntitolkulla kuluttaakseen päiväkahvilla syödyn viinerin kalorit, on helpompi jättää viineri syömättä, tai korvata se kevyemmällä syömisellä. Pelkkää liikuntaa lisäämällä harva pystyy laihduttamaan, mutta toki liikunta tukee ruokavaliomuutoksia, auttaa pitämään pudotettuja kiloja poissa ja tuo mukanaan myös itsenäisiä terveysvaikutuksia.
En syö mitään ja silti lihon, aineenvaihduntani on niin hidas. Perusaineenvaihdunta, se että sydän lyö, veri kiertää ja elimistö ylipäätään toimii, muodostaa 75% koko energiankulutuksesta. Kevyttä työtä tekevällä naisella noin 1500 kcal kuluu päivittäin elintoimintojen ylläpitämiseen. Vaikkei tekisi muuta kuin makaisi sohvalla, energiaa kuluu. Totuutta oman syömisen suhteen kannattaa katsoa peiliin vaikkapa ruokapäiväkirjan avulla.
Kuin myytit on karistettu, on painonhallinta helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä. Toiminnasta tulee myös tehokkaampaa, kun tarjolla ei ole helppoja selityksiä, jos homma ei etene.
Meillä on suvussa nämä lihavuusgeenit. Lihavuuteen liittyviä geenejä kartoitetaan jatkuvasti ja moni hakee vahvistusta perimäteorialle lähipiiristään: meidän suvussa kaikki ovat pulleita! On totta, että samanlaisella ruokavaliolla eri ihmiset lihovat tai laihtuvat eri määrän. Kuitenkin geenit lisäävät vain alttiutta lihomiselle, ne eivät aiheuta sitä. Arvioiden mukaan löydetyt lihavuusgeenit selittäisivät vain n. prosentin painon vaihtelusta. Geenejä lihavuudesta on turha syyttää, perheen samantyylinen ruumiinrakenne selittyy todennäköisemmin kotona opituilla ruokatavoilla.
Minulla on painavat luut. Mitä painavammat luut, sen parempi vanhuutta ajatellen. Luumassa vähenee meillä kaikilla ikääntyessä, ja jos lähtötilanne on hyvä, ei osteoporoosi ole uhka. Painavimmillaankin ihmisen luut muodostavat vain noin viidenneksen kehon painosta. 80 kg:sta siis 16 kg selittyy luilla, lopuille tulee keksiä muu syy.
En ole päässyt liikkumaan ja painoa kertyy. Tavallisella kuntoliikkujalla fyysinen aktiivisuus tuo harvoin yli 20% lisän perusaineenvaihduntaan. Sen sijaan, että samoilisi lenkkipolulla tuntitolkulla kuluttaakseen päiväkahvilla syödyn viinerin kalorit, on helpompi jättää viineri syömättä, tai korvata se kevyemmällä syömisellä. Pelkkää liikuntaa lisäämällä harva pystyy laihduttamaan, mutta toki liikunta tukee ruokavaliomuutoksia, auttaa pitämään pudotettuja kiloja poissa ja tuo mukanaan myös itsenäisiä terveysvaikutuksia.
En syö mitään ja silti lihon, aineenvaihduntani on niin hidas. Perusaineenvaihdunta, se että sydän lyö, veri kiertää ja elimistö ylipäätään toimii, muodostaa 75% koko energiankulutuksesta. Kevyttä työtä tekevällä naisella noin 1500 kcal kuluu päivittäin elintoimintojen ylläpitämiseen. Vaikkei tekisi muuta kuin makaisi sohvalla, energiaa kuluu. Totuutta oman syömisen suhteen kannattaa katsoa peiliin vaikkapa ruokapäiväkirjan avulla.
Kuin myytit on karistettu, on painonhallinta helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä. Toiminnasta tulee myös tehokkaampaa, kun tarjolla ei ole helppoja selityksiä, jos homma ei etene.
