Hiillos

Muistikuvia jostain 70-luvulta: loppukesän tummeneva ilta ja nuotiomakkara. Nuotion hiillos hehkuu ja ritisee tunnelmallisesti. Kädessä keppi, jonka päässä on osin jo hiiltynyt makkara. Katson silmä kovana, joko makkara olisi kypsä nautittavaksi. Odottaakaan ei jaksaisi, mutta liian aikaisinkaan ei voi ryhtyä syömään.

Timo

Kokonainen paistettu lenkki

3 päivän raskaan esitekuvausmatkan jälkeen pysähdyimme kotimatkalla Posiolla tauolla. Pysähdyimme paikallisen hotellin hiljaiseen baariin. Tilasin suolukan nälkään kokonaisen paistetun hk-n lenkkimakkaran, kun taas kyydissä ollut kuvaaja 3 absinttia. Tarjoilija otti tilauksen vastaan, toi baaritiskille servetin ja haarukan sekä veitsen, nosti absintit kuvaajalle ja poistui keittiöön. Hetken sotajuttuja kerrottuamme tarjoilija tulee kysymään että " tuleeko sinappia ?". Vastasin että tulee ja hetken kuluttua saapui kokonainen kauniisti paistettu hk.n lenkkimakkara sinapilla. Ei kurkkua, tomaattia, salaattia taikka persiljakoristetta, vaan juuri pyydetty makkara. Matkalla kotiin muistelimme tätä mainiota tapausta ja totesimme että jossain sitä saa vielä kunnon palvelua!

eräopas

Niin hyvää, ettei sitä muille tarjota

Asumme äitini kanssa samassa talossa. Kerran poikkesin äidin luo kysyäkseni hänen mielipidettään mieltäni askarruttavaan asiaan. Äiti istui keittiön pöydän ääressä, kädet pöydän alla. Keskustelimme tovin ja äitini katseesta saatoin ymmärtää, että keskustelu olisi nyt ohi. En kuitenkaan lähtenyt vaan jatkoin kaikkea joutavanpäiväistä säästä ja muusta. Viimein äitini nosti kädet pois pöydän alta - kädessä oli pätkä kylmää HK:n SINISTÄ! Nolona hän totesi, että oli alkanut "hiukomaan". Siitä saakka perheessämme on ollut tapana kysyä onko pöydän alla SINISTÄ...

MAKKARA MIEHEN TIELLÄ PITÄÄ

takkamakkara

hiusväri päähän ja takka päälle,sytytä takka,katso mitä tapahtui minulle,hiukset kärveni ja kulmakarvat paloi...mutta makkara paistettiiin,piakkoin,oli hyväää ja tummmaa,niinkuin pitääkin niinkuin hiuseni väri loulta.

sirpaheinonen55@hotmail.com

Taikalenkki

Nälkäisenä jääkaapilla katselimme valon seurana olevaa hk lenkkiä ja jotakin kasvisten loppuja. Pakkohan siitä oli ruoka vääntää kun ei muuta ollut. Mieheni ei pidä makkarasta, minkään laisesta. Lenkkiin viiltoja ja sinne sipulit, tomaatit ja juuston loput. Päälle suolaa ja pippuria ja vähän kuivattua persiljaa. Taisi jostain löytyä vielä jotain joulusinappia mistä sitten rappasimme makkaralle vielä vähän kuorta. Voilá!! Komeus uuniin ja odottelemaan. Vielä mieheni murehti, että kun ei oikein tuo makkara maistu niin josko vielä purkin kermaa sinne niin maistuisi paremmalta. 30min päästä ihanuus uunista ja mitkä tuoksut! Toiset 30min ja uunivuoassa tomaatit, sipulit, juustot, persiljat ja kerma. Makkara tipotiessään. Ja tässä kohtaa minä tulin koiraa ulkoiluttamasta hyvin hyvin nälkäisenä. Isännän kommentti: maistoin vähän, mutta ajattelin, että sinä kun enemmän noista kasviksista välität... Ilmeisesti hk lenkissä on kuitenkin jotain taikaa:)

Lottajee

Perusilo

Kyllä se on niin että Sininen nautitaan jääkaapilla kaikessa hiljaisuudessa salaa mainoskatkon aikana. Jääkaapin ovi tulee raottaa varoen, turhaa kiirehtimättä. Määrätietoisesti otetaan Sinisen pakkaus ja lasketaan se kunnioittaen keittiön tasolle. Keittiön terävimmällä veitsellä suoritetaan paketin avaus ja nopealla ranneliikkeellä vapautetaan noin kolmannes toisesta lenkin pätkästä alttiiksi ahmatille. Nopea poikkiviilto, kuori kiepastaan roskikseen. Sitten palautetaan loppu lenkistä paraatipaikalleen jääkaappiin, otetaan samalla Auran punainen sinappi ja turskautetaan sitä pätkälle. Nyt onkin jo kiire haukata, sillä paikallinen valvontakoneisto saattaa jo kiiruhtaa pahaa aavistamattoman herkuttelijan kintereille. Nautinto päättyy kyrsän loppuessa, jolloin

hyvosami

Iltatuulen viesti

Perheemme oli ostanut pienen tontin Panuma-järven rannalta, Pudasjärveltä, vuonna 1967. Mökki rakennettiin niemen kärkeen, tupa, makuukammari, sauna ja pukuhuone. Iso terassi. Niemen kärjessä oli komea mänty, satoja vuosia vanha. Radiossa soi Aikamiehien Iltatuulen viesti, joka oli ollut lista-ykkösenä kymmeniä viikkoja. Iltaisin paistoimme makkaraa takassa. Minä tykkäsin siitä, että makkara oli niin tumma kuin mahdollista. Silloin kuulin sen, että sinisessä liekissä ei makkaraa saisi pitää. Myimme mökin muutaman vuoden kuluttua, kun aloimme rakentaa omakotitaloa. Minua harmitti, kun sinne jäi iso kasa Aku Ankkoja. Pekka-62

Madre

nuudeli herkku

PAPRIKAA SUIKALEENA ,VALMISPUSSI AMERIKAN KASVIKSI JA NUUDELEITA WOKKIIN JA KAIKKISEKAISIN JA PAISTETTUA LENKKIÄ SUIKALEENA CILI TAHNAA

MIMMU

nami nami

uunilenkkiä ja makkaran päälle juutoa ja perunamuusi

isin herkku

Insinöörilenkki

Olimme ystäväni kanssa kesämökillä ja ruuaksi olimme tekemässä uunimakkaraa perunamuusilla. Pyysin ystävääni leikkaamaan makkaran sopusuhtaisiksi paloiksi. Kyseinen ystävä ei laita itse ruokaa, ja insnöörin jämptiydellä siivutti makkaran millintarkasti kaarevuuden huomioon ottaen, en seurannut oliko viivotin ja muut apuvälineet käytössä. Lopuksi hän laittoi sinapit ja ketsupit + juustot makkaralle ja herne-maissi-paprikaa keskelle. Touhu kesti kauemmin kuin minulta perunamuusin teko, mutta ainakin ruoka on estettisen kaunis. Sen jälkeen meillä on syöty vain insinöörilenkkiä.

rundi

töistä kotiin

ihana tulla töistä kun mieheni on tehnyt kasvis uuni makkaraa kasviksia wokkisekoitusta ja valkosipulia ja chiliä lenkkiä

mieheni

SUOMI SHOTTI

Koverra noin 7 cm pitkään HK Sininen pätkään keskelle reikä, niin että makkara näyttää shottilasilta. Laita sipaisu Aura-sinappia kädelle kuin laittaisit suolaa tequilashotiin. Täytä makkara jääkylmällä Kossulla. Nuolaise sinappi, kurmaise kossut naamaan ja haukkaa aimo pala makkaraa. Toista tämä kunnon mukaan.

lommo

Juustoinen Sininen

Paras lenkki on Sininen! Kokki tekee viiltoja lenkkiin ja niihin juustoa, muuta ei tarvita, kieli menee mukana.

kokki55v

Sininen on taivas Sininen on lenkki!

Meijä perheessä pietään HK:n Sinisetsä eniten!

kokki55v

tirisevä lenkki

sininen lenkki ota ja posta kuori jos on sellainen sitten sivele lenkki sinapin ja ktsupin sekoituksella paahda 2 sipulia ja levitä sekoitus pienennettynä lenkin päälle tämän jälkeen raasta emmentaljuustoa ja ripottele tarpeellinen määrä ainakon 150g tasaisesti lenkille paista lenkkiä n 175asteessa n 15min ja takuulla yllätyt sen hienosta aromista.

kellokuningas

sininen ja valkoinen

oltiin kesällä kaveriporukassa telttailemassa pyhtään ykspäässä,kuuma kun oli laitettiin maidot makkarat ym.viileään veteen muovikassiin,aamuyöstä kaveri heräsi sorkkien siroon sipsutukseen ja muovin rapinaan,mutta auttamatta liian myöhään,neljä valkoista lammasta kerkesi aterioida ennen meitä joten silläkertaa jäi sininen väliin.kuultiin myöhemmin,että joku piti lampaita vapaana siinä saaressa.

poku

Oijoi näitä on niin paljon mutta...

meidän perinteisiin kuuluu joka lauantai -ilta saunan jälkeen, muksujen kanssa se, että saunasta tullessa odottaa kuuma makkara ja jäätelö. Poikani Jesse- Kasperi ei malttanut( 9 v) odottaa makkaran jäähtymistä haarukannokassa vaan veti vuoroon jäätelötuutista ja vuoroon hkoota haarukannokasta. ei ollu kuumaa!!! ja mausteetkin kohallaan , vai mitä? ps tästä on kuvatodistekkin... voin lähettää myöhemmin kunhan löydän sen mun fb sivuiltani... t.Sarkku ja muksut!

sarkku

Nuotimakkaraa Lapin erämaassa!

Olimme vaellushiihdolla Pallas-Ounastunturin kansallispuistossa. Tulimme retkikämpälle, nälkä oli jo Kokeillakin. Eikun tulet uuniin ja repusta ruisleipää sekä Sininen Lenkki, josta paistoimme makeat eväät. Jo vain pienen lepohetken jälkeen latu maistui ja jaksoimme takaisin majapaikkaamme Torassieppiin Eila Kotakorvan sekä Alli Ohenojan hellään huomaan saunomaan ja avantouimaan!

kokki55v

Nuotiomakkaraa mökintakapihalla.

Eräänä lämpimänä kesäpäivänä mökillä 10 vuotias mieleni keksi, että nyt pitää saada nuotiomakkaraa. En lähtenyt merta edemmäksi kalaan vaan kasasin nuotion mökin taakse, varmaan alle 3 metrin päähän mökistä. Jääkaapista löytyi isän sininen lenkkipaketti mikä päätyi tikun päähän ja käristymään. Oma nuotio ja siitä nauttiminen makkara huulessa oli hieno kokemus.

Arska

Mies ja makkara

Olen ollut naimisisssa saman miehen kanssa yli 40v ja samalla HK:n bluun kanssa. Olemmepa missä vaan aina sama haave Hk:ta on saatava. Niinpä mieheni sai yhtenä jouluna lahjaksi kitaran jonka vein pojalleni paketoitavaksi. Pakettia avatessaan ensin tuli Hk:sinen, sitten juomaksi olut, pari paperi kerrosta pois tuli toinen Hk:n lenkki ilman olutta. Ohjeet olivat: 1 olut kyllä riittää kun opetttelet soittamaan kitaraa mutta yksi HK.N sininen ei riitä ja luulempa ettei kaksikaan mutta mene K-markettin ja osta lisää!

me

80-luvun automatkat Etelän- Mummilaan

Joka kesäiset automatkat 4 lapsen kanssa 1000km Etelän-Mummilaan eivät olisi ikinä onnistuneet ilman HK:n sinistä ja Mehukatti mehua. Metelin noustessa yli sietokyvyn, avattiin kylmälaukku, napattiin lenkki neljään yhtä suureen osaan ja takapenkki hiljeni. Radiosta kuunneltiin Tapani Kansaa näin matka taittui läpi Sinisen Suomen!

Riitta-Mummo

Juhannusmakkaraa

HK:n sininen on parasta milloinka vaan. Kun pieni hiukonälkä yllättää niin eikusta palanen hk:sta niin johan hiukonäläkä lähtee. Kaikkein parasta nuotiomakkaraa olen saanut HK:n sinisestä. Kuoret pois ja pätkä tikun nokkaan ja juhannusnuotion viimeisissä hiilloksissa on todella ihanaa tunnelmoida ja yhdessä rakkaani kanssa kypsennellä maailman parasta lenkkiä ja nauttia yöttömän yön taianomaisesta hehkusta.

Irmeliina

Huulet sinisinä

Tulin pakkasesta vanhaan puu-uunilla lämmitettyyn tupaan, jossa rouva ja herra Lenkki istuivat flanellipaidoissaan tulen äärellä. Uunin luukusta näkyi hiilloksella foliossa paistuva HK Bleau, valkosipulin ja mustaleimajuuston ja tomaattien tuoksun leijuessa tupaan. Voiko kyläkutsu herkullisempi olla !

Lenkkivieraana

Sininen 70-luku

HK:n Sininen kuului erottamattomasti elämääni koko 70-luvun. Aivan kuten leveälahkeiset housut, Marimekko, Irwin ja pitkätukka-popparit. HK:n sininen oli käsite ja jokapäiväinen ruoka. Se pullautettiin ulos pakkauksestaan ja muovikuorestaan, sitten veitsellä viilto molempiinnautinnon puolikkaisiin, vakoon sinappia ja ketsuppia ja Edamia. Ja sitten uuniin! Voihan naapurin seitsemän veljestä (siis ihan oikeasti naapurissa asui seitsemän veljestä) että SE OLI HYVÄÄ! Maukasta. Ravitsevaa. Täyttävää. Päivän kohokohta. Ja aina yhtä maistuvaa, joka ikinen päivä, vuodesta toiseen. Vieläkö sitä saa? Ihan oikeasti siis? Nimimerkki: gordonbleu

gordonbleu

Eräretki

Ruisleipää ja nuotiolla paistettua Sinistä lenkkiä ei voita mikään!

Pate

Perinteisesti parasta !

Lasten ja aikuisten herkku ruoka, PERUNAMUUSI ja UUNIMAKKARA !!! Kunnon ulkoilun jälkeen maistuu parhaimmalle itsetehty perunamuusi ja nimen omaan juuri HK Sinisestä tehty uuni makkara; kurittuna ja puolitettuna viilto keskelle jonne ripaus grillimaustetta ja juusto siivu ja uuniin! Helppoa ja niiiiin hyvää!!! =D Kyytipojaksi raikas salaatti ja raejuusto.

Jonna

Töissä pärjää hk-sinisellä

Kotipalvelussa työurani alkuaikoina ei ollut mitään paikkaa missä olisi voinut syödä päivän aikana. Meillä olikin sanonta mistä tuntee työkaverin: Kävelee ja syö HK-sinistä. Tai se on se joka istuu rappukäytävässä pätkä lenkkiä kädessään

moro5

Nokinenä

Aito Sininen lenkkihän on parasta mökillä syksyllä nuotion ääressä tikuissa paistaen parhaat kaverit ympärillä otsalamput ja laulun sanat messissä, olutta ja sinappia kyytipojiksi!

Angelical

bekonikas

siis hk-sininen joka "teipataan"bekonsiivulla sisällä esim Turunmaa juusto siivuja ei anneta sinisen ratketa jottei mehukkuus häviä ja bravoo! ! Yleensä tälläisellä ohjelmalla olen saanut kehut! Terv "Makkaramestari" 41v kokemus Järvi-suomenportilla

vääpeli

Myrskyn jälkeen

Alku talvi 2005 ja ruotsissa pahat metsätuhot.Sinne minäkin muiden suomalaisten joukossa tuhoja korjaamaan.Joka kerta ennen reissuun lähtöä ostin kylmä kassin täyteen HK:n sinistä ja lihapiirakoita.Kyllä se tullin täti kerrankin ihmetteli arlandan kentällä että mitä nämä on?Minne viet?Mitäpä siinä muuta osaa sanoa kieli miehenä kun että,finska korv och köttpirog:-)

Tumppi

Poikavillikkojen herkku sininen

Aikoinaan kun olin tuunis Tampereella Koskipuistossa, kaverini aina pyysivät laittamaan ruokaa koska olin ja olen vieläkin kokki.Kerran sitten ostin vähillä rahoillani sinisen lenkin ja ketsuppi pullon.Voita vähän pannulle,lenkki kuutioksi ,paistaminen ja ketsuppia sekaan,kuumennus.Kaverini söivät tätä herkkua ekakerran jälkeen joka päivä ja oli kuulema tosi herkullista.Ristittiin sitten ruoka "siniseksiketsupiksi".

Jogin

Talvinen metsäretki

Maistuis varmaan sullekin nuotiolla keitetty kahvi, ruisleipä ka tietysti nuotilla paistettu Sininen lenkki!!!

Pate

sieni makkara herkku

SIPULIA SIENET PAISTAA PANNULLA JA MAKKARA JA UUNIVUOKAAN KAIKKI JA KERMAA PÄÄLLE JA MUUSIA KAVERIKSI

MIMMU

Jänismetsällä

Kokki oli mukana ilman pyssyä jänismetsällä. Mukana hänellä oli kahvia, ruisleipää ja tietenkin Sinistä lenkkiä. Kyllä oli hyvä retki!

Pate

Hytinää ja HK:ta nuotion äärellä.

Nyt kärvistellään kolmenkympin pakkasissa, mutta onpa sitä hytisty kesälläkin. Mieleen tulee juhannus, jolloin me sisarukset paistoimme toppatakit päällä nuotiossa HK:n sinistä... Mikähän mahtoi olla vuosi, todennäköisesti 70-luvun jälkipuoliskolla. Kuvassa on kuitenkin ihan iloisen näköistä porukkaa, ja HK.n tikun päässä näyttää herkulliselta.

Kishiko

Syöty kaula

90-luvulla pidimme huoltoasemaa Etelä-Suomessa. Yhtenä aamuna kokkimme, nuori "mies", tuli töihin kaula syötynä. Ripustin hänen kaulaansa kotiinlähtiessä Sinisen lenkin, ettei tytöt olis niin nälissään. Meni kuulemma parempiin suihin.

Pomo

Muikkua pyytämässä

Nuotanvedossa Puruvedellä. Ootettiin muikun nousua pintaan ja paistettiin nuotiolla Sinistä lenkkiä. Oli mahtava makuelämys!

Pate

Pitkä kaari

Sininen lenkki on kuulunut meidän perheen ruokailuihin jo pidemmän aikaa ja muistan miten omat vanhempanikin tykkäsivät siitä tehdä ruokaa. Liekö tuolta sitten periytynyt meidänkin perheelle:) Turha kokeilla muita makkaroita, koska vertaista ei vain yksinkertaisesti ole ja kokeiltu kyllä on.

Supu

Lappi ja Sininen Lenkki

Vaellettiin muuan syksynä merkittyjen reittien ulkopuolella, jouduimme mm. joen ylitykseen. Tulimme illan hämärässä porokämpälle. Tulet takkaan ja Sininen lenkki paistumaan. Johan rupesi maistumaan.

Pate

Ruutunäkkäri ja siniset siivut

Muistan omasta nuoruudestani (60-luvulla) mökkireissut. Äiti oli käynyt kaupungissa ja tuonut lenkkimakkaraa, josta tehtiin ruutunäkkärin kanssa eväät saareen. Mikäs maistuisi paremmalle kun näkkäri ja sininen lenkki. Taisi olla silloin vielä irtomakkaraa tuo lenkki. Kumpaakaan ei enää saa sellaisessa muodossa ja maussa kun silloin.

Riitta-Mummo

Metsäreissu

Oltiin urakoimassa polttopuita. Tahti oli huikea. Mutta sitten koitti paras hetki, ruokahetki; nuotiokahvit, tikussa paistettu Sininen lenkki ja ruisleipä. Ja taas sitä jaksoi painaa!

Pate

Runebergin tortut

Joitakin vuosia sitten luin uuden reseptin Runebergin torttujen valmistamiseen. Olimme partiokämpällä talkoissa ja lauantai-iltana saunan jälkeen lähdin keittiöön tekemään iltapalaa. Kaveri oli lukenut saman reseptin. Laitoimme oven kiinni, paloittelimme viisi HK:n sinistä paloiksi (nelisen senttiä), päälle ketsupista rengas ja sinapista sisus. Laitoimme Runebergin tortut uuniin, niitä tuli kaksi pellillistä, ja kun veimme kuumat tortut tarjolle, niin kymmenellä miehellä ei kauaa mennyt peltien tyhjentämiseen. Kokkitaitojamme kehuttiin pitkään.

rmv1987

kevyt lenkkihuijaus

Mieheni on ollut "NEIVI BLUUN" perään jo usean vuoden ajan. Kun alettiin valmistaa kevyt- versiota,tiesin ettei hän huolisi kevyttä ja arvelin että hän huomaa kyllä eron.Joten päätin hieman huijata. Meillä on iso perhe ja kodinh.hhuoneessa on toinen jääkaappi.Kun "aito" loppuu keittiön jääkaapista,laitan uuden, kevyen lenkin aidon pakkaukseen! Aluksi mieheni ihmetteli lenkin ohuutta ja hieman makuakin,mutta sujuva selitykseni uudistumisesta meni kuitenkin läpi! Kun säädyllinen aika oli kulunut,paljastin huijaukseni, Ja siitä lähtien jääkaapissamme on ollut HK:n sininen kevytlenkki!!!

ison talon rouva

Sininen lenkki kissan kouluttamisessa

Lapsuudessani 80-luvulla sininen lenkki kuului arkiruoaksemme viikottain. Usein kun kiireinen kuorma-autoyrittäjänä toimiva isäni oli keittovuorossa, keittössä tuoksui lenkki. Kun makkaran tuttu tuoksu ylsi lastenhuoneeseen arki-iltana, niin kissamme Turbo(nimetty kuorma-automme uuden moottorin mukaan) havahtui ensin ja pinkaisi keittiöön. Jo heti perässä kipitimme me lapset ja aina keittiössä oli se tuttu näky. Kissa istui tuolilla pöydän päässä ja isä pilkkoi pieniä sinisen lenkin kappaleita pöydän reunalle kissan ulottuville. Siinä Turbo kauhoi tassullaan suuhunsa makkaran paloja yksi kerrallaan pöydän päästä ja aina isä totesi: "kyllä tämä kissan kouluttaminen ruokatapoihin taitaa onnistua." Me lapset hiivimme omille paikoillemme ja kohta meidänkin edessä oli pienet makkaranpalat rivissä- samoin kun kissalla. Näin perheemme odotteli sinistä lenkkiä syöden herkullisen makkarakeiton tai makkarakastikkeen valmistumista...

Martta73

Makkaraperunat

Ennnvanhaan,kun lapset oli pieniä.Heillähän oli aina nälkä.Makkaraperunat hk sinisestä oli ruoka ykkönen.Ulko ovella kuului kuorossa. -äiti onko makkarapottuja. Tein perunat siten että Ekaksi kuorin perunat ja juurekset.,siiis porkkanat lanttu piparjuuri.Perunat lohkoin pieniksi kuutioiksi,jotta ne kypsyisi nopeasti. Kaikki juuurekset raasroin karkeaksi raasteeksi.Sitten vettä sopivasti että perunat peittyivät.Suolaa pippureitä ja jotain lihamaustetta sekä lihaliemikuutio.Makkarat leikoin pieniksi kiekoiski ja pasitin ne pannulla molemmin puolin.Annoin kiehua pienellä lämmöllä että maustuisivat paremmin. Kun lapset asettuivat pöydänympärille ,kyllä keitto maistui. Vielä tänäpäivänä kun keitän aikuisille lapsille perheen äideille he muistelevat lapsuudenaikoja ja makkarapottuja.HH

HK HERKKU

matka mummolaan

hk sinisestä tulee mieleen matkat mommolaan lapsena. meillä oli eväänä hk sinistä ja pillimehua

ege5

matkamakkara

Perheeni pojat nyt jo 20,21,ja 22 vuotiaita halusivat ja tarvisivatkin lapsena aina automatkalla evästä, ja sen piti olla ehdottomasti hk-sinistä. Sitä sitten jokaiselle lapselle, sittemmin myös tyttärellemme yksi pötkö jokaiselle tasapuolisesti jaettiin. Se oli ja on nimeltään matkamakkara. Ja matkamakkaraksi ei sanota edelleenkään mitään muuta nakkia tai makkaraa.

korppa

Putkihauki

kalareisulle otettava sininen on putkihauki, tämä ei ole oma keksintöni vaan olen sen suvun kalamiehiltä kuullut

korppa

Saunalenkki

Meillä oli saunavuoro aina lauantaisin klo 18.00. Kylvimme aina koko perhe yhdessä, äiti, isä, minä ja pikkusiskoni. Saunaillan kruunasi aina isän tekemä saunalenkki. Hän teki Sinisen lenkin pakettiin rei´än, josta kaatoi pakettiin olutta. Koko pussi niine hyvineen kiukaalle ja saunaa levisi oluesta aina tuoreen ruisleivän tuoksu. Vilvoittelutauolla söimme makkaraa sinapin ja saunalimun kanssa. Sitä tuoksua ja makua on edelleen näin aikuisenakin vielä ikävä, mutta jostain syystä itse ei ole tullut tätä perinnettä jatkettua.

Handell

...niiiiin siniiinen....

On lokakuu tuolla kaukana pohjoisessa. Lunta on satanut hiukan, mättäät ovat kuitenkin osin paljaana, puolukat valmiina poimittaviksi. Miehet kaatavat puita talven varalle, saha laulaa ja tuore puu tuoksuu raikkaassa syysilmassa. Sitten tulee se nälkä: maha kurisee ja käsi tutisee, askel kiirehtii nuotiolle, kahvipannu kepin nokkaan ja repulle. Repusta kaivetaan esiin HKSininen, palastetaan se huolella, viilletään pintaan vinoneliöt, törkätään tikkuun ja nuotioon. Tunnelma on harras, metsä rauhaisa, makkaran ja kahvin tuoksu huumaavat. Kotvan kuluttua HKSininen on valmis haukattavaksi ja kahvi hörpättäväksi, jälkiruoaksi kourallinen puolukkaa. Se on elämää se!

Hania

Välipala sukupolvelta toiselle

Isäni suosikkivälipala oli 70-luvulla ¼ Sinistä, viilto keskelle ja paksu siivu juustoa sekä sinappia väliin. Tämä herkullinen välipala syötiin kylmänä. Kun lapsenlapset olivat isälläni hoidossa, mitäpä muuta sitä oltaisi syöty kuin aina niin herkullista makkaraa.

taotao-66

Kiuaslenkkiä yleisessä saunassa

Lapsena yleisessä saunassa käydessämme porukat laittoivat kiukaan yläpuolella olevaan koukuun ns.makkarapannun roikkumaan ja siihen Sinistä lenkkiä tirisemään.Maistui maailman parhaalta saunan jälkeen.

hoitsu55

Koirien kera...

Meille on hyvin tyypillistä ja kesäisin lähes jokapäiväistä, että syömme kotipihan grillikatoksessa ja / tai huvimajassa ja ainkin useun todellakin grillaamme joko kaasugrillillä tai puusellaisella ja näin nautimme luonnosta ja hyvistä mauista. No meillä on kolme koiraa jotka tietty ovat kanssa innokkaita ulkonaolijoita vaan eivät yksin vaan heidän kanssaa pitää olla ja tehdä jotain tai muuten vaan katselal kun haukut temmeltävät pihapiirissä. Sininen lenkkin on aina ollut loistava makkara ja sen olen huomannut, että koirien makuhermoja kutkuttelee kun grillillä paistuu " Blööö" ja saa ihan lisämaun ja kas kummaa miten innokkaita nämä veijarit ovat istumaan tulen vieressä kun makkara tirisee ja paistuu.. Se on sellainen sininen hetki kun nauttiaa saa ko mausta kera vaikakpa hyvän salaatin ja tumman leivän..

RedDevil

Eksoottinen HK bleau

Olen niita harvoja suomalaisia, joiden lapsuuteen ei lenkki erityisemmin kuulunut, joten en koskaan oikein oppinut pitamaan siita. Vuonna -98 muutimme perheeni kanssa Englantiin, Mieleni on muuttunut ja lenkista on tullut meille todellista juhlaruokaa! Kun mieheni tulee kotiin tyomatkaltaan Suomesta, kokoontuu koko perhe hanen matkalaukkunsa aareen tutkimaan aarteita... Ja niitahan loytyy: salmiakkia, karjalanpiirakoita, ruisleipaa ja lenkkimakkaraa! "HK Bleauta" syodaan monessa eri muodossa, viipaloituna leivan paalla, lasten herkku on erityisest pannulla paistetut kiekot ja onpa Hk:ta tarjottu myos vieraille eri muodoissa, erityisesti makkarakeitto on bravuurini! Meille HK on Suomen synonyymi!

Makkaraperunat

Ennnvanhaan,kun lapset oli pieniä.Heillähän oli aina nälkä.Makkaraperunat hk sinisestä oli ruoka ykkönen.Ulko ovella kuului kuorossa. -äiti onko makkarapottuja. Tein perunat siten että Ekaksi kuorin perunat ja juurekset.,siiis porkkanat lanttu piparjuuri.Perunat lohkoin pieniksi kuutioiksi,jotta ne kypsyisi nopeasti. Kaikki juuurekset raasroin karkeaksi raasteeksi.Sitten vettä sopivasti että perunat peittyivät.Suolaa pippureitä ja jotain lihamaustetta sekä lihaliemikuutio.Makkarat leikoin pieniksi kiekoiski ja pasitin ne pannulla molemmin puolin.Annoin kiehua pienellä lämmöllä että maustuisivat paremmin. Kun lapset asettuivat pöydänympärille ,kyllä keitto maistui. Vielä tänäpäivänä kun keitän aikuisille lapsille perheen äideille he muistelevat lapsuudenaikoja ja makkarapottuja.HH

HK HERKKU

MAKKARAPOTUTKU

KUN LAPSET OLI PIENIÄ OLI HEILLÄ AINA NÄLKÄ TULLESSAN SISÄLLE. KEITIN HEILLE USEIN "MAKKARAPOTUT HK LENKISTĨ KUORITUT PERUNAT KUUTIOIN PIENIKSI ETTÄ NE KYPSYISIVÄT NOPEASTI.SEKAAN RAASTOIN PORKKANAA PIPARJUURTA LANTTUA.MAUSTEEKSI SUOLAA PIPPUREITA JA LIHAMAUSTETTA. KYLLÄ KELPASI.VIELÄ NYTKIN KUN OVAT ÄITEJÄ JA ISIÄ HE MUISTELEVAT MAKKARAPERUNOITANI JOSKUS KEITÄ LASTENLAPSILLEKKIN JA TYKKÄÄVÄT TÄMÄ HK LEKISTÄ LÄHETT. KAUPPILA MARJA-LEENA 85230 TALUS

MAKKARAPOTUT

Metsälle ja makkaraa

Jänisjahtiin lähdettiin tärkeintä ei ollut minulle saalis, vaan luonto ja makunautinnot. Nutiotulilla keitettiin kahvit, otettiin ruisleipää ja paistettiin tikunnokassa Sinistä lenkkiä. Kyllä oli suuri nautinto.

Pate

Ilman sinistä lenkkiä ei ole elämää.

Kun lähdimme miehenikanssa metsästä puita keräämään niin teimme aina nuotion ja paistoimme nuotiossa sinistä lenkkiä , mitkään "jauhomakkarat" ei hänelle kelvanneet.Ja mökillä oli aina sinistä lenkkiä varalla, jos ei kalaa tullut niin saimme ainakin kalakeiton tilalle makkarakeittoa.Ei mistään muista lenkeistä saa niin monipuolista ruokaa , keittoa, makkarakiusausta, makarooni ja perunapohjaisia salaatteja, ihanialämpimiä makkara juustoleipiä, makkarapizzaa, makkarakastikkeesta puhumattakaan.

Sinisen tarinat

Luostolla lusthin pidossa

Tehtiin pitkä hiihtoretki Luoston ja Pyhätunturin välillä. Kääntöpaikalla oli nälkä. Eikun reppua auki ja kahvia termarista, ruisleipää ja Sininen Lenkki esiin. Nuotilla tikunnenässä paistettuna; ah mikä makunautinto. Loppu lenkki (siis hiihtolenkki sujui vaivattomasti.

Pate

Puruvedeltä muikkua nuotalla

Oltiin Puruvedellä vetämässä nuottaa, saalistakin tuli. Rantaan päästyämme huikoi hieman. Eikun tulet nuotiin ja Sininen lenkki paistumaan kepin nokassa. Jo jaksoi taas.

Pate

nälkäinen tykkimies Rovajärvellä

puolikas lenkki itsevuollun tikun päähän ja joukkueteltassa puukaminan liekkien lämpöön paistumaan.pienet viillot lenkin kylkeen ja sitten nauttimaan.

Jormama

Ruissalon sinitaivaan alla

Lapsena kävin usein äidin ja veljien kanssa Ruissalossa. Uitiin, pelailtiin ja grillattiin makkaraa - sinistä tietysti. Joskus oli kavereitakin mukana, niin että meitä oli iso porukka pikkupoikia. Välillä hulina meni överiksi. Äidin kypsentäessä makkaroita kiipeilimme grillikatoksen päällä, tai juoksimme vessojen ovista sisään ja ulos, liputtaen vessapaperirullilla kovasti meluten. Äiti tahtoi hiiltyä, kun ei pysynyt meidän perässämme eikä saanut mitään kuria aikaan. Siinä sitten usein makkaratkin hiiltyivät, ja saimme popsia mustaa makkaraa, vaikka oltiin Turussa eikä Tampereella. "Ode"

2546154

Nautinto

Tulimme 2 viikon lomamatkalta Pariisista,jossa tuli nautittua kaikenlaisia herkkuja. Mutta kotiiin tultua vein vaimon heti ulos syömään, Pieni nuotio Palokkajärvenrantaan ja sitten hiillokselle Sinistä. Siinä vasta makunautinto.Juomana kylmä olut ja vaimolla siideri. Voitti 101 % Pariisin ruokapaikat

Nautinto

Arkilohkoa makkarasta

Tein tämän kotitaloustunnilla yli 40v sitten. sipulia, porkkanaa, lanttua, selleriä, palsternakkaa,perunaa, nämä kuullotetaan, lisätään lihalientä, tomattipyrettä ja annetaan hautua melkein kypsäksi.,lisätään makkarakuutiot ja persilja. Ei ole keittoa vaan haarukalla ja veitsellä syötävää hyvää. Teen sitä vieläkin silloin tällöin.

Pirjoliisa

Nopea makuhetki

Kun yllätti nälkä, pantiin Sininen lenkki uuniin ja niin katosi huitsin nevadaan kokinkin nälkä!

Pate

Pallaksella urakalla hiihtämässä

Oli jo hiidetty pitkä huikonen. Nälkä alkoi vaivata neljää Kokkia. Onneksi saavuimme päivätuvalle ja saimme tule aikaiseksi, sitten ruisleipää, paistettua Sinistä lenkkiä. Jo vain taas suksi rupesi pienen ruokalevon jälkeen suihkamaan ihan uudella tavalla.

kokki55v

Katumuslenkki

Joskus meillä on mieheni kanssa viikonloppuja, jolloin kaikki arkipäiviltä väliin jääneet ystävien luona kyläilyt ja muut riennot pakkautuvat pariin iltaan. Tulee myös käytyä pubikierroksella tai muuten ravintolassa tapaamassa ystäviä. Tällaisena ruuhhkaviikonloppuna emme juuri kotona ehdi käydä kuin nukkumassa. Sunnuntaina sitten riehakas ilonpito päättyy ja rauhoitumme viettämään kotoilupäivää kahdestaan. Vuokraamme ehkä elokuvan ja rentoudumme. Ruokailuksi sopii erinomaisesti "katumuslenkki" - se tarkoittaa HK:n Sinistä ja sille kaveriksi esim. uuniperunaa tai ranskalaisia,lisäkkeeksi kurkkusalaattia tai maustekurkkua, perinteiset ketsupit ja sinapit, ja ehdottomasti kylmää maitoa. Termi Katumuslenkki on mieheni lanseeraama termi ruualle, jota nautiskelemme keskenämme ilman hälinää, ja leikillisesti kadumme viikonlopun riennoissa kuluneita rahoja ja valvottuja öitä. HK:n Sininen on kodikasta, tuttua, varmasti hyvää ja sopii sunnuntaihin täydellisesti!

johannaT

Metsällä

Innostuin itse monen vuoden jälkeen metsästyksestä. Poikani, silloin 17 v, lähti mukaan ja suoritti karhukortin. Ensimmäisenä vuonna hän ei ollut meidän hirviporukassa mukana. Seuraavan vuonna hän tuli mukaan ja ensimmäisenä päivänä teimme neljä ajoa. Jokaisen ajon jälkeen teimme nuotion ja paistoimme makkaraa sekä söimme eväitä. Illalla juniori sanoi, että taitaa tuo makkaran paisto ja eväiden syönti olla metsästyksen tärkein asia !

hafe

saunamakkara

Arvaatkos mikä jäi lapsuuden saunamakkarasta mieleen? Mustat nokiset hampaa! Joo. Kun se paksu makkara laitettiin tikkuun ja kiukaan hiillokseen. Eihän sitä herkkua malttanut odottaa, että se olisi ollut sisältäkin lämmin. Äkkiä kuumuuteen palamaan ja sitten suuhun. Kuuma päältä, nokinen musta ja kylmä sisältä. Vaan oli hyvää!

nokimakkara

Nokimakkara

Arvaatkos mikä jäi lapsuuden saunamakkarasta mieleen? Mustat nokiset hampaat! Kun muutaman kerran kesässä sai saunamakkaraa niin eihän sitä malttanut kunnolla paistaa. Kuuman kiukaan hiillokseen paksu makkara tikunnokassa. Kunnon hehkutus, päältä musta ja kuuma sisältä kylmä. Voi että se oli hyvää.

nokimakkara

sininen kings

Muusikon hommista tullessa haluaa jotain hyvää ja se hyvä on tällainen: viilletään hk siniseen pituus suunnassa parinsentin välein puoleenväliin viillot ja viiltoihin pekonissiivut sen jälkeen valkosipuli paloja siivujen väliin juustorouhe päälle ja uuniin. Ja on juhlayö

Mummon makkarat

Vielä 70-luvulla Martta-mummoni asui maalla ja emännöi pientä karjatilaansa. Enoni asui ja opiskeli jo muualla, mutta kävi usein auttamassa äitiään kotiaskareissa. Myös minä pyörin "jaloissa" pienestä pitäen. Mummo oli pitäjän kuulu hyvistä keitto- ja leivontataidoistaan. Pienelle tytölle kuitenkin kaksi ruokalajia oli ylitse muiden: kinuski ja HK:n sininen lenkki! Mummo keitti enolle ja minulle iltapalaksi keittiön pienellä kaasuhellalla kahden litran alumiinikattilassa makkaraa! Lenkki oli halkaistu ja pätkitty n. viiden cm:n paloiksi. Kattilasta me keihästimme haarukoilla pulleita ja tuoksuvia makkaranpaloja ja levitimme päälle sinappia. Ihmettelin kovasti, miten eno jaksaa syödä niin monta makkaraa! Miten paljon yhteen makkaraan voikaan mahtua kaipausta ja rakkautta!!!!

Tiina Suokorte

Evästä sedälle

Olin rippikouluikäisenä juuri leskeytyneen setäni apuna. Hänellä ei ollut vanhan kansan miehenä juuri käsitystä taloudenhoidosta, siivoamisesta, pyykkäämisestä, ruuanlaitosta tai edes asioinnista pankissa. Hänen vaimonsa oli ollut perinteinen vanhan kansan emäntä ja hoitanut kodin niin, että setäni sai keskittyä nopeitakin lähtojä vaatineeseen konekorjaajan työhönsä. Minä kelpasin oppaaksi "naisten hommien" maailmaan varmaan juuri siksi, etten ollut itse vielä emäntäiässä. Joten siivosimme siis huushollia, leivoimme pakkaseen ja sitä rataa. Eräänä päivänä setäni hälytettiin taas kiirehommiin ja minä jäin hänen asunnolleen siivoilemaan. Hän palasi kotiin iltapäivällä kiireisenä ja hopotti kauppaan lähtöä, jotta saadaan evästä vatsaan. Näppäränä tyttönä löysin jääkaapista Sinistä Lenkkiä, kananmunia ja kaapista makaroonia ja tein makaronilaatikon. Pilkoin sinisen lenkin pieniksi kuutioiksi, keitin makaronit ja nakkasin munamaidon kera vuokaan ja uuniin. Sedän tullessa siis kiireisenä kotiin, hän huomasi, että olenkin jo laittanut ruokaa ja kohta päästäisiin syömäänkin jo. Hänen silmänsä ihan kyyneltyivät ja joka kerta soitellessamme hän muistuttaa tuosta päivästä.

Suppana

Makkara "varas"

Olimme metsästys reissulla. Minä ja veljekset Ranni ja Renni sekä ajokoira Eppu ja pystykorva Lulu. Oli jo saatu ajosta jänis saaliiksi. Koirat siitä lähti johonkin ympäristöön pyörimään ja me ajattelimme pistää pystyyn pienen evästauon. Valitsimme siinä jokainen oman taukopaikan ja availimme reppuja. Olimme siinä Rennin kanssa jo saaneet kahvit kuppeihin ja makkaraleivät käsiimme . HK:n sinisestä tietysti,kun se sattui olemaan meidän jokaisen herkkua. Ranni, joka erityisesti piti "HK:n blööstä", oli laittanut suuhunsa oikein pitemmän pätkän lenkistä ja toisessa kädessä kahvikuppi ja toisessa voileipä. Juuri kun hän oli istuutumassa kannolleen, molemmat kädet varattuina, niin koirat pelmahti samalla paikanpäälle. Ajokoira tuli ja vetäisi hetikohta isäntänsä suusta lenkkimakkaran. Katsoimme Rennin kanssa,mitä hiivattia nyt tapahtui. Rannin naama painui ruttuun. Ajokoiran hotkiessa makkaraa siltä putosi jotain maahan. Siihen iski heti pystykorva ja alkoi kaluamaan saalistaan. Renni huusi veljelleen: Perhana ,hampaas vei! Ranni siihen: Feikö? Ja syöksyi samalla pystykorvan luokse. Kaivoi sieltä kidasta sitten omat tekohampaansa. Huuhteli niitä vähän kahvilla ja laittoi suuhunsa. Meinasi siinä vähän nauru pärskähdellä jokaiselta. Ja olihan sille pystykorvallekkin annettava vähän kunnon lenkkiäkin.

Herkkua

Makkara "varas"

Olimme metsästys reissulla. Minä ja veljekset Ranni ja Renni sekä ajokoira Eppu ja pystykorva Lulu. Oli jo saatu ajosta jänis saaliiksi. Koirat siitä lähti johonkin ympäristöön pyörimään ja me ajattelimme pistää pystyyn pienen evästauon. Valitsimme siinä jokainen oman taukopaikan ja availimme reppuja. Olimme siinä Rennin kanssa jo saaneet kahvit kuppeihin ja makkaraleivät käsiimme . HK:n sinisestä tietysti,kun se sattui olemaan meidän jokaisen herkkua. Ranni, joka erityisesti piti "HK:n blööstä", oli laittanut suuhunsa oikein pitemmän pätkän lenkistä ja toisessa kädessä kahvikuppi ja toisessa voileipä. Juuri kun hän oli istuutumassa kannolleen, molemmat kädet varattuina, niin koirat pelmahti samalla paikanpäälle. Ajokoira tuli ja vetäisi hetikohta isäntänsä suusta lenkkimakkaran. Katsoimme Rennin kanssa,mitä hiivattia nyt tapahtui. Rannin naama painui ruttuun. Ajokoiran hotkiessa makkaraa siltä putosi jotain maahan. Siihen iski heti pystykorva ja alkoi kaluamaan saalistaan. Renni huusi veljelleen: Perhana ,hampaas vei! Ranni siihen: Feikö? Ja syöksyi samalla pystykorvan luokse. Kaivoi sieltä kidasta sitten omat tekohampaansa. Huuhteli niitä vähän kahvilla ja laittoi suuhunsa. Meinasi siinä vähän nauru pärskähdellä jokaiselta. Ja olihan sille pystykorvallekkin annettava vähän kunnon lenkkiäkin.

Herkkua

Lenkkimakkara kesäruokana

Maalaistalossa 1970 luvun alkuvuosina lapsuuskodissani oli kesäaikaan usein kiirettä heinätöissä joten ei useinkaan joudettu laittamaan ruokaa. Lenkkimakkaraa oli nopea ja helppo eväs ja sitä syötiin kylmänä sekä lämmitettynä ruisleivän kanssa.

kiivi

Makkaran koko iän mukaan

Perheeseeni kuului isä, äiti ja kaksi pikkuveljeä, jotka olivat minua kuusi ja kymmenen vuotta nuorempia. HK:n Sininen kuului olennaisena osana ruokavalioomme, eri muodoissaan. Mieleenpainuvin tapa oli, kun isä laittoi ruokaa äidin ollessa töissä, hän keiton tai puuron lisäkkeeksi leikkasi ruokalautasen viereen pystyyn pätkät makkaraa. Makkaran pituus määräytyi iän mukaan; isälle pisin,minulle vähän pienempi ja pikkuveljilleni pienet palat. Siitä niitä sitten haukattiin keiton tai puuron lomassa ja hyvää oli!

tyttö 61

Lenkkiä Keniassa

Reilut kymmenen vuotta sitten oleskelin vuoden Keniassa. Toimin pääasiassa Nairobissa, mutta retkeilin myös maaseudella. Samaan aikaan Keniassa vieraili myös Marja, jonka kanssa jaoimme monia yhteisiä seikkailuja. Olin sairastunut vakavasti sydänpussintulehduksiin ja kuumeen kourissa unelmoinut paitsi salmiakista, myös kunnon makkarasta! Kun sitten aloin toipua, lähdimme uhkarohkealle matkalle savannille, luonnonpuistoon eläimiä pongailemaan. Paikka sijaitsi reilun matkan päässä Nairobista ja kun illalla viimein pääsimme majapaikkaamme,harvasta laudasta rakennettuun mökkiin, jonka ilma oli lähes sakeana kärpäsistä ja muista itikoista, avasimme reppumme kuola valuen! Marjan ystävätär oli nimittäin saapunut Suomesta lyhyelle viereilulle ja tuonut mukanaan jäisen HK:n sinisen lenkin ja sinappia! Minulla on muistona kuva tuosta huumaavasta tilanteesta, jossa istun jalat ristissä sängyn päällä ja autuaana olen haukkaamassa lenkin toisesta päästä suu ammollaan! Se fiilis oli sanoinkuvaamaton!! Sirkat sirittivät Afrikan illassa ja me tytöt vedimme Suomi-makkaraa naamaan!

Tiina Suokorte

Sininen paransi

Kolmatta viikkoa mentiin mahataudissa koko perheen voimalla, ripuloitiin ja oksennettiin yhdessä ja erikseen eikä mikään pysynyt sisässä. Jo ennestään laihat lapsemme riutuivat ja todella pelkäsimme kuivumista. Pakko oli töihin lähteä ja varahoitaja uskaltautui kotiimme lapsiamme hoitamaan. Lounaaksi oli varattu ihan mitä vaan ja ihan millä kombinaatiolla vaan: sisäfilee, pasta, makaronilaatikko, suklaa, jäätelö jne jne. Kun tulimme kotiin, koko sakki istui retkellä keittiön lattialla eväänään HK:n sininen ja maito. Ja siitä alkoi paraneminen.

APIEVILA

Torstain keittopäivä

Aloin kahvilassani tarjoamaan joka torstai jotakin keittoa. Kun oli makkarakeiton aika, niin kehuivat niin kovasti makkarakeittoa, joka oli HK:n Sinisestä tehty, että jotkut pyyteli reseptiä pyytelivät tekemään usein makkarakeittoa. Laitoinkin kyllä niin paljon makkaraa, että muut ainekset jäivät hopeasijalle. Hyvää se kuulemma oli.

kirppari

Makkara viettelys

Makkara viettelykseen tarvitset 1 pussi perunasipulisekoitusta tai valkosipuliperunoita, 1 pussi hernemaissipaprikasekoitusta, 1 HK Sininen lenkki (viipaloidaan), 1,5-1 l maitoa, 2-4 munaa, 1-2 tl suolaa, ripaus mustaa pippuria, ketsuppia tai 1 pieni purkki tomaattipyrettä. Pinnalle: tomaattiviipaleita tai kesäkurpitsaviipaleita 1 dl juustoraastetta Voitele paistonkestävä uunivuoka voilla, laita noin puolet perunoista vuokaan, sen jälkeen makkarasiivuja. näiden päälle joko loput perunat tai pakaste vihanneksia ja sitten loput perunat. Tee munamaito, kaada vuokaan niin että aineet peittyvät juuri ja juuri. Juusto raaste viimeiseksi.

Pipsa

Nuotiolla

IIjoki virtaa... laavulle saavumme minä, tytär ja koirammme. Sytytän nuotion, kaivan kassista 2 HK:n blöötä (HK Sininen lenkki). Makkarat tikkuun. Paistomme, koira kuolas ja katsoi jokaista suupalasta, huokaisi. Mutta sai kun saikin oman makkaran ja siitä riemu repesi. Tytär tykkäsi ketsupin kanssa ja minä sinapin kera syödä HK Sinistä. Ihanan rauhallista... Iijoki virtasi hiljaa vieressä. se on minun muistoni jota mielelläni vieläkin muistelen.

Matami

savumakkara

Vietimme aikoinamme lasten kanssa kesät maalla missä ei ollut sähköjä ei sisälle vettä ei mitään mukavuuksia mutta siellä olon koho kohta oli sininen lenkki ja savusauna ja se lenkki laitettiin kiukaalle aina ilman mitään kääreitä että sihen tarttui oikea savun maku ja kun istuit saavusaunan lauteilla ja söit sitä savun makuista HK lenkkiä nin sen parempaa ei voi olla.Aina kun muistelen niin vesi nousee kielelle vielläkin.

savusauna

Sininen lenkki auttaa aina

Muistan kun menimme kesämökille kalasaaliin toivossa ja mitään ei tullut, mutta oli hyvä kun kylmälaukussa oli Sinistä lenkkiä. Sitä sitten grillattiin ja tehtiin makkararisottoa. Lenkki oli hyvää, jos vaikka tuli vieraita niin saatiin riittoisaa ruokaa risotoista ja makkarakastikkeesta, jotka kelpasivat ronkeleillekkin.

kikkatyttö

Kisakatsomo vailla vertaa

Ystävät tulossa katsomaan lätkämatsia meille. Nyt siis kisakatsomo kuntoon. Tuoleja lisää, laskutilaa lautasille ja laseille - olohuonetta siis järkkäämään. Hengareita naulakkoon, puhtaat pyyhkeet, ja paperia toiletteihin. Juomat kylmään, jäitä tulemaan. Ja nyt se unohtumaton kisa-menu: Rapeat siniset viipaleet lämpimän perunasalaatin kanssa, lisäksi salaattia ja vihanneksia dipattavaksi. Rapeat viipaleet: Viipaloi sininen 4-5 mm:n viipaleiksi ja paahda ne pannulla tai parilalla. Ensin hieman kuumemmalla ja sitten jätä miedolle lämmölle rapeutumaan. Puoliksi kansi päälle, pidä melko kuumina salaatin valmistuksen ajan. Lämmin perunasalaatti Perunaviipaleet (6-8 perunaa) tai pakasteesta perunakuutiot keitetään kypsiksi. Kevätsipulia ohuiksi renkaiksi, omenaa pieniksi kuutioiksi, maustekurkkua samoin. Ruokaöljyä ja sinappia kumpaakin 1 dl, mukaan mustapippuria reilusti ja ripaus suolaa- sekoita. Lado valutetut kuumat perunaviipaleet ja muut ainekset laakealle vadille. Annostele kastike päälle tasaisesti, se valuu mukavasti lämmetessään aineksiin. Kehuja saimme!

Kisakatsomo

makkarapaistos

Kuori ja viipaloi makkara, samoin sipuli. Aseta uunivuokaan vuorotellen limittäin makkaraa ja sipulia, päälle tomaattimurskaa, vähän suolaa ja pippuria maun mukaan. Ripottele päälle juustoraastetta,paista uunissa kauniin ruskeaksi.Tarjoa perunasoseen kanssa.

arja

mummo

Mummo teki mahtavaa makkarakastiketta.

master82

Lauantain lämpimät leivät

Lapsuudessani lauantaisin syötiin usein leipiä joiden päälle laitettiin pala halkaistua HK:n sinistä, tomaattiviipale ja paksu siivu juustoa. Leivät lämmitettiin grillivastusten alla uunissa ja hyvältä maistui.

mustapippuri

Tutustuminen Siniseen lenkkiin

Äitini sisko miehensä kanssa muutti Tikkurilaan 1970. Täältä Pohjanmaalta minä olin äitini kanssa kesällä kyläilemässä Tikkurilassa. Maaseudulta kun olen niin monet asiat olivat uusia. Elannon myymälästä Kielotien varrella asioitiin ruokakaupassa ja silloin ensimmäistä kertaa tutustuin kolmeen elintarvikkeeseen. Nimittäin HK.n siniseen lenkkiin,kermaviiliin ja kevytmaitoon. Meillä kotona tuolloin oli lypsykarjaa kuten minulla perheeni kanssa on nytkin isohko karja. Kevytmaidosta en ollut ikinä kuullutkaan. Mutta se HK sininen, se oli niin erikoinen juttu ja erikoisen hyvää,että joka ilta sitä söimme Tikkurilassa äidin sisaren miehen kanssa kun hän palasi töistä. Kesti todella pitkään ennenkuin sinistä alkoi saada täällä Pohjanmaalla. Sininen on myös puolisoni ja aikuistuvien lastemme herkku edelleen,saunamakkarana sitä lasten kanssa syötiin heidän ollessa pieniä. HK.n sininen eilen tänään ja huomennakin,siitä ei makkara parane.

Pekka 48v

JÄRVIMAKKARA

OLI PA KERRAN NOTSKI JA KAIKILLA KAAMEE NÄLKÄ. SITTEN LAITETTIIN MAKKARAT NUOTIOON TIKUN NOKkAAN. KUN MAKKARAT OLIVAT VALMIIT, JA KUN PITI ALKAA SYÖMÄÄN, NIIN YKS RUPES JÄÄDYTTÄMÄÄN MAKKARAA, NIIN MAKKARA LÄHTI TIKUN NOKAST JÄRVEEN KALOJEN RUUAKS. JA EIKUN RUPES HARMITTAAMAAN

TARDE

Kolme senttiä

Ostin HK Sinisen lenkin. Sanoin että sitä ei syödä nyt. Laitan siitä lounaan. No illalla istuimme katsomassa tv:tä. Mieheni lähti keittiöön, arvasin kyllä asian, sanoin, minulle kolme senttiä. Istuimme taas katsomassa tv:tä nauttien kylmistä makkaran pätkistämme. Hetken kuluttua hän lähti taas kohti keittiötä, sanoin taas, minulle kolme senttiä. Ei siitä lounaaksi enää jäänyt. Hyvää oli. Meidän jääkaappiin sitä ei voi ostaa varastoon. Harvoin näin nautiskelemme. Mutta minähän söin vain kolme senttiä :)

Lyydiakummi

Barlovin miehet.

No olimme pikkukloddeja 14 ja 15-vuotiaita. Veljeni ja minä.Lauantaisin tuli telkasta tuo otsakkeessa oleva tv-sarja.Niinpä me nautimme HK-Sinistä:ruislimpusta leikattiin viipaleita ja päälle tietty HK Sinistä pitkittäin leikattuna.Elettiin 70-luvun alkuvuosia.

makkendaali

tuliais makkarat

Elettiin 1990-luvun loppua. Matkustimme mieheni lapsuuden kaverin luokse Unkariin. Tuliaiseksi veimme kaksi pakettia HK:n sinistä lenkkiä. Jo oli isäntä iloinen, kun kaivoimme tuliaiset esiin. Isäntä söi makkaraa heti kylmänä ja niin se maistui meillekkin.

Palle

parhaat makkaraperunat

Suomen parhaat ja suurimmat makkaraperunat on tehty HK:n Sinisestä ja ranskalaisista.Pikku-grillillämme pilkotaan viikotttain 210 kpl sinistälenkkiä ja tehdään kaikkien suosimat makkaraperunat. Sininen lenkki on hyvää myös lihiksen välissä ja sellaisenaan rasvassa tai parillan välissä lämmitettynä.

grillimakkara

lapsuus

Lapsuusajan paras muisto koskien HK:n Sinistä lenkkiä: jostain kumman syystä parasta "herkkua!" oli pätkä lenkkiä ja punaista sekamehua :D

mannu

KesäSininen!

Kesä on ihanaa aikaa, mutta usein on niin kiire ettei oikein jaksa paneutua ruuanlaittoon. Niinpä kerran rättiväsyneenä mustikkametsästä palattuani, (tietysti oli sudennälkä), tekaisin puolihuolimattomasti leivät jotka ovat nykyään perinne meidän perheessä. Voitelin ruisleivän, latasin päälle reilusti salaattia, uusia perunoita viipaleina, tomaattia ja HK:n Sinistä viipaleina. Koko komeuden päälle ripottelin ruohosipulisilppua ja mustapippuria. Voi pojat että tuli hyvät leivät! Niin hyvät, että niitä söisi vaikkei olisi nälkäkään... Tästä ex tempore-ateriasta tulee aina mieleen kesä ja Sininen, sillä toki leivät voi tehdä muulloinkin vähän vaan soveltaen. Ja minun mielestäni HK:n Sininen nyt vaan on parasta kylmänä...

Makkarasuu

Isä TV-kokkina

-80 luvulla isäni esiintyi HK:n Sininen TV-mainoksessa "tutkimalla HK:n Sinisen salaisuuden". Joka oli, että maistuu niin kylmänä, kuin kuumana. Paikallisen terveyskeskuksen omalääkäri oli myös mainoksen nähnyt ja lähettikin sitten terveisiä, että ko. makkaraa ei olisi kuitenkaan terveellistä mahan täydeltä syödä. !

Papagena

Mummolassa

Ennen aina mummolassa olessa ja nälän yllättäessä otettiin vain jääkaapista Sinistä lenkkiä, kuori pois, keskelle syvä viilto ja ketsuppia väliin. Silleen vain kylmänä naamaan, NAMI!

Hemppa

uunimakkara

Oli pakkanen ja me olimme lasten kanssa pulkkamäessä. Kotiin tultuamme laitoin Hk sinisestä uunimakkaraa ja se maistui taivaalliselta, myöskin punaposkiset lapset söivät sitä innoissaan.

moro5

Maija-tädin makkarapizza 70-luvulta

Joskus 70-luvun alkupuolella matkasimme siskoni kanssa toiselle puolelle Suomea hiihtolomalle tätimme Maijan perheen luokse. Tätimme on aina ollut hyvin kultivoitunut ja uusia asioita testaava valoisa persoona. Yhden mukavan hiihtolenkin jälkeen hän kysyi meiltä tenavilta, että mitäs jos nyt tehtäisiin makkarapizzaa. Tuolloin -ainakaan maalla- ei pizzasta tiedetty yleisesti mitään ja me olimmekin ihan silmät ympyräisinä... että mitä pitsaa? Serkuksista vanhimpana sain toimia tädin apukokkina keittiössä. Isolle uunipannulle tehtiin kutakuinkin nykyisten pizzapohjien tapainen taikina. Mutta ei puhettakaan mistään durumvehnäjauhosta. Pohjalle levitettiin paksulti ketsuppia. Päälle leikattiin huolellisesti HK:n Sinisestä tasapaksuja ohuehkoja siivuja ja asteltiin ne symmetrisesti ketsuppipedille. Ripaus oreganoa ja mustaa pippuria ja kaiken kruunaajaksi reilu kerros raastettua juustoa. Jo uunin tuoksuista aloimme aavistaa saaneemme uuden lemmikkiruuan. NJAM NJAM. Sain hiihtoloman muistoksi reseptin mukaan kotiin ja sillä ilostutettiin monet kerrat itseämme ja ystäviämme. Ja kipinä uusien asioiden kokeiluun ja kokkailuun oli sytytetty... Aikanaan pizzeriat yleistyivät ja opiskeluaikaani mennessä joka kaupungissa oli tietty vähintään yksi hyvä pizzeria. Mutta "makkarapitsan" vertaista elämystä sai hakea ;> Taidankin soittaa tädilleni ja kiittää häntä tästä ihanasta muistosta. Ja huomenna ostaa Sinistä JUURI tähän reseptiin.

Kokeileva Kokkaaja

Pojan Makkara

Olen innostunut ruuan laittaja ja taion kesäisin grillissä , mitä moninaisimpia liha-ja kalaherkkuja,siinä sivussa valmistuu myös herkulliset kasvikset. Mutta kun poikani tulee perheensä kanssa kylään ja sovitaan, että grillaillaan, niin tiedän, että HK-Sininen on varattava, sillä poikani mukaan vain se on tuote, jota voi sanoa makkaraksi muut kuulemma muistuttavat makkaraa, muttei maistu siltä. Myös perinteinen makkarakastike on hänelle tehtävä Sinisestä, muutoin se ei kuulemma maistu kotiruualta.

Stoneman

säbälenkki

Meidän perheelle on muodostunut oikeen traditio, että lauantaina sählyvuoron jälkeen käydään porukassa saunassa ja kiukaalla paistuu samalla folioon kääritty sininen lenkki. Saunan jälkeen napostellaan sohvalla television ääressä saunalenkkiä! Siinä täydellisen lauantain resepti...

jumikuula

makkara muistuttaa koiravainaasta

Meidän rakas koiramme kuoli toissa kesänä. Ikävä on ollut kova ja koira tulee edelleenkin monesta asiasta mieleen. Koirahan on aina mukana kaikessa, kun etsit jotain sohvan alta, koiran kuono on varmasti mukana kurkkimassa myös. Etenkin ruoanlaitto kiinnosti koiraamme. Tapanani oli antaa sille HK:n Sinisestä aina ne päät kun tein makkararuokaa. Minä pilkoin ja koira kyttäsi ahneena vieressä. Vielä nykyäänkin kun teen ruokaa makkarasta, HK:n Sinisestä tietysti, havahdun siihen, ettei olekaan ketään jolle ne päät antaisi. Ei niissä päissä mitään vikaa ole, mutta sellainen tapa tuli, kun halusin jotain koirallekin antaa.

Pia

Metsämakkaraa...

Tapahtuu Porkkalassa tammikuussa 1980,oli muuten aivan jumalattoman kylmää hommaa olla metsässä.Armeijakaverini kaivoi repustaan esiin Sinisen ja tokaisi;"Piruko meijän täällä käskee nälkää nähdä ja palella?"Kaveri käynnisti Valmetin traktorin ja lenkki laitettiin foliopussiin ja paketti pakosarjan päälle.Siinä kun paketti sai olla kolmisen varttia,niin höyryävä lenkki oli valmis.Sitten vaan puukkoa peliin ja pätkiksi ja nauttimaan.Muutamat kaverit olivat enemmän,kun kateellisia meidän eväistä.Samalla keinolla lämpenee muuten lihapiirakkakin.Pussiin ja pikkutippa lihalientä mukaan.Siitä ei piirakka enää parane,kuten ei parane makkarakaan.

Nalle-vaari

Isin tyttö!

Otsikko voi ehkä johtaa harhaan - taatusi siellä ruutujen takana nyt kaikki kuvittelivat, että joojoo, siellä joku tyttölapsi kertoo, kuinka hänen isänsä rakastaa hookoon blöötä ja onpa itsekin oppinut makkaranpurijaksi. Vaan ei ihan! Mua on aina hymyilyttänyt se, että jostain syystä hookoon sininen on parempaa "ei-käristettynä". Niinpä isäni (joka kyllä tosiaan on lenkin ystävä!) aina kokatessaan kyseisestä klassikosta perheelleen apetta teki rakkaalle silmäterälleen ihan spesiaaliannoksen; muut tahtoivat kastikkeet ja keitot pannun kautta käristetystä makkarasta, mutta isin tyttö se suostui syömään vaan keitossa/soossissa lämminnyttä makkaraa. Tänä päivänä kokatessani omalle perheelleni huomaan edelleen usein jättäväni sen käristysvaiheen väliin! Ja silloin kyllä tulee oman mieheni suusta nurinaa! Mutta samoin kuin ratissa, pätee myös kokkaukseen sääntö: kenellä on hallintalaitteet kourassaan, se saa päättää! Toinen voi äänestää jaloillaan.

Sandei

nuotio

kyllä metsässä nuotiolla paistettu sininen sinapin kanssa on etelleenkin parasta

eva

Makkarasiili

Olen kuullut tämän "reseptin" vuosia sitten, mutta olen hieman tuunannut sitä :) Tarvitset: 1 HKblöö Paketti nakkeja Sinappia Juustoraastetta Omenapora Pista Blöö uunivuokaan, tee omenaporalla 5 reikää kumpaankin Blööhön. Sivele Blööt sinapilla ja pistele nakit reikiin, juustoraaste päälle ja uuniin 200c, n. 15min. Ja eikun herkuttelemaan ;)

Tannitati

marokko ja makkara, mitä yhteistä?

Tämä ei ole tarina vaan tosi. Ensimmäinen etelänmatka vuonna 1987 oli Marokkoon. Kun sieltä viikon jälkeen ajattelivat varmaan meidän kärsineen nälkää. Joka kerta kun näin kaupassa HK sinisen tai mainoksessa tulee eittämättä mieleen Marokko.

Pienestä pitäen

Olen tutustunut tähän lihaisaan herkuun jo pienenä. Minusta on valokuva-albumissamme kuva, jossa istun keittiön pöydällä kädessäni kokonainen lenkki ja suu täynnä.

k1k

Sininen lenkki

HK:n sinistä makkaraa on tullut pienestä pitäen laitettua esimerkiksi leivän päälle, makkara kastikkeeseen ja makkarakeittoon! Mikäpä siis olisikaan sen parempaa kuin HK:n sininen lenkki makkara. Toki tätä makkaraa täytyy varata myös mukaan laavulle paistettavaksi. HK:n sininen perinteinen makkara on ehdottomasti parasta makkaraa mitä olen koskaan maistanut.

jenni

Lapsuuden lenkki

80-luvun puolivälissä minä ja veljeni olimme alle kouluikäisiä ja siinä onnellisessa asemassa, että toinen vanhemmista oli aina kotona. Isä teki iltatyötä ja oli iltapäivään asti seuranamme kunnes äiti tuli aamuvuorosta. Tuon järjestelyn vuoksi isä oli pääasiassa vastuussa perheemme lounastarjoilusta. Ison osan ruokaympyrästämme muodosti Sininen Lenkki. Nuoressa perheessä tuohon aikaan harvemmin oli lihaa arkena, mutta lenkkiin sentään oli varaa. Sekä minä että veljeni olimme erittäin hurmaantuneita ruokalajiin jonka valmistaminen onnistuu jokaiselta! Lämmitetään ensiksi ihan tavallista purkkihernekeittoa ja maustetaan se sinapilla. Lenkki siivutetaan noin puolen sentin paksuisiin viipaleisiin. Sen jälkeen kylmiä lenkkiviipaleita saa kastaa käsin kuumaan hernekeittoon. Ihanaa ruokaa jota syön vieläkin poikakaveriltani salaa. Tuolta ajalta lienee rakkauteni kylmään lenkkimakkaraan. Pötkö vaan puukolla kahtia ja sinappia väliin. Nam! Toki isä hallitsi muutkin lenkkiresepit. Lenkkiä laitettiin leivän päälle, tehtiin kiukaalla ja syötiin maksalaatikon kanssa pannulla paistettuna. Lenkistä tulee myös hauskoja makkarakuppeja kun ohuita siivuja paistetaan kuumalla pannulla. Lisukkeeksi perunamuusia ja sinappia, totta kai! Makkarakastike ja -keitto olivat perusruokaa. Todella hyvin kaikkiin perheenjäseniin, paitsi äitiin jostain syystä, upposi keitetty makarooni johon oli joukkoon leikattu lenkkiä. Päälle runsaasti ketsuppia! Lapsuuden hauskat ruokamuistot ovat nyt siirtyneet omaan arkeeni. Lenkkiä on edelleen ruokapöydässä usein. Ruokailuhetki on päivittäinen, kaikki syövät samaan aikaan. Ruoalla ei leikitä, mutta ruoka ja ruokailu voivat olla leikkisiä. Kun nyt ajattelen lapsuuteni ruokapöytää niin ihan hämmästyn kuinka isossa osassa Sininen Lenkki oli. Mutta koskaan minusta ei ole tuntunut siltä että meillä oltaisiin syöty koko ajan yhtä ja samaa. Päin vastoin!

Jenni

Duunarin iltapala

Kaverini paiski kahta työtä jotta sai perheelleen elatuksen 80-90-lukujen vaihteessa.Kerran hän tiesi tulevansa kotiin vasta yömyöhään ja soitti vaimollensa ja pyysi,että tämä tekisi hieman ruokaa valmiiksi ja jättäisi keittiön pöydälle. Kaveri saapui yöllä kotiin ja löysi pöydältä paketin reissumiestä ja HK-sinisen lenkin. Vaimo oli lähtenyt lapsen kanssa mummolaan yöksi :)

Kaverille kans

ILTALENKILLÄ

Kun olin lapsi, olin hyvin kranttu ruoan suhteen. Olin langanlaiha ja äitini kova tuputtamaan ruokaa pitkin päivää. Sininen lenkki KYLMÄNÄ oli kuitenkin pomminvarmaa evästä. Usein iltaisin menin keittiöön ja pyysin pätkän HK:n Sinistä. Tämän jälkeen pyysin vielä pätkän. Ja sitten vielä vähän! Silloin tällöin nykyäänkin vanhempieni luona vieraillessamme mutustelemme äitini kanssa jääkaappikylmät Lenkinpätkät muiden jo nukkuessa. Aina se vaan maistuu yhtä hyvälle!

Ässä

Kesäloma

Oltiin tuossa pari kesää sitten koulukaveriporukalla laavulla paistelemassa makkaraa. Pojat veti niitä normaaleja makkarapakettejaan pikkuhiljaa esille nuotion hiipuessa hiillokseksi. Siinä vaiheessa kun minä itse kaivelin makkarapaketin, sain aikaan pienoisen ihmetyksen aiheen. Pojat ihmetteli kun kaivoin repusta Hk Sinistä lenkkiä paketin ja rupesin makkaraa kuorimaan ja sijoitin yhden niistä tikkuun. Pakkohan se oli pojille tuumata, että "pieni mies, pienet eväät, iso mies, paremmat eväät!". Jonkan jälkeen hymyä riitti ja jouduin vielä jakamaankin omasta makkarasta.

Sinistä sen olla pitää

Olimme edellispäivänä saaneet kylässä tädiltä Fazerin sinistä suklaata, johon poikani oli ikihyvin ihastunut. Itse kun en ollut niin suklaata ostanut. Seuraavana päivänä menimme yhdessä kauppaan, ja mietin kuumeisesti, että mitähän tänään syötäisiin, hyvää, nopeasti valmistuvaa, jne. Pohdin sitä sitten siinä pojalle ääneen mumisten. Poika pörräsi ympärillä kuin hyrrä, joten ajattelin että eipä tuo mitään kuule, mutta ei sitten muut asiakkaat katsele, et täti höpisee itsekseen. Yhtäkkiä poika pysähtyi, ja sanoi lapsen kimakalla äänellä, et "me syödään sinistä". No niin ajattelin, että nyt se suklaan kitinä sit alkaa. Aloin heti toppuutella häntä sanoen, et herkkuja ei syödä jokapäivä. Poika riemastui kommentistani, ja alkoi kirkua, et "ostat äiti sinistä". Minä olin korviani myöten punaisena, kun vanhat mummot katsoi, et miksei tuo saa lastaan hiljenee. Varmaan koko kaupassa raikui nuo sanat: osta sinistä.... sinistä.... sinistä.... Nappasin jonkun nakkipaketin äkkiä, ja juoksin kassalle, poika kainalossa. Kassan vieressä oli kuin olikin Fazerin sininen suklaalevy tarjouksessa. Ajattelin, et no niin tuokin vielä. Mutta poika ei sanonut mitään, itkeä tihruutti vain et osta sinistä. Ok, nappasin suklaalaven koppaani, mut poika vaan jatkoi ininäänsä, "mikset koskaan osta sinistä". Kajautin häntä melkein päähän sillä suklaalevyllä, no tässä on sulle sinistä. Hän katsoi minua surullisin lapsen silmin, ja sanoi, äiti mä haluun sinistä. Hermoni oli jo riekaleina, eikö tää riitä. Takanani kassajonossa oli vanha mies, jolla oli HK:N sinistä kärryssä. Poika nappasi sen sieltä salamannopeasti, ja sanoi, nyt äiti meillä on sinistä. Mies takanani nauroi, ja sanoi, ota vaan, haen itselleni uuden. Poika oli kokoajan itkenyt HK.n sininsen perään, ja minä torvelo kun luulin, et halus suklaata. En tiennyt mitä olisin tehnyt, niin nappasin sen miehen makkarapaketin, ja voi että kun poikani hymyili aurinkoisesti. Kun pääsin autolle, kysyin pojalta, mistä hän tiesi, että se makkara oli sinistä? Hän oli edellisviikonlopun ollut isän kanssa kaksin, kun olin koulutuspäivillä, ja he olivat koko viikonlopun syöneet niin ihanaa sinistä. Sillä kertaa ostettiin sinistä, mutta suklaat jätettiinkin kauppaan.

torvelo äiti

Uuninvartijat

Paras SIninen lenkki-muistoni liittyy lapsuuteeni. En ole erityisen läheinen isäni kanssa, mutta muistan, kuinka pikkutyttönä isä teki tapittavien nappisilmieni tarkkailun alla iltapalaleipäsiä. Katselin pöydänreunan alta, kun isä leikkasi vehnärieskan ohuiksi liuskoiksi, voiteli ja viipaloi päälle Sinistä lenkkiä. Maistipala luikahti pöydän alle pieniin kätösiini. Lenkin päälle vielä emmental-juustoa ja leivät menivät uuniin. Uunin edessä sitten istuskeltiin ja katseltiin yhdessä, kun juusto suli lenkin päälle. Hurmaava tuoksu täytti nuuskuttelevat nenät ja iltapala oli valmis!

Syyskukka

ainoat muistoni kauan sitten edesmenneestä ukistani

ainoat muistoni kauan sitten edesmenneestä ukistani on, kun pienenä tyttönä kävin mummolassa ja iltapalaksi söimme aina hk:n sinistälenkkiä ruisleivän kera ja keitimme kyytipojaksi ison pannullisen teetä. ukki istui aina ison pirtin pöydän päässä ja valmisti iltapalan meille jokaiselle, vaikka meitä sukulaisia, lapsia ja lapsenlapsia saattoi olla yhtäaikaa jopa kaksikymmentäkin kerralla. lenkkileivät ovat edelleenkin suurta herkkuani ja aina niitä syödessäni muistelen hymyssäsuin ukkiani :)

anetteh

Lapsena syötiin ruokana

Lenkkeihin tehtiin viillot ja ne täytettiin juustolla ja paistettiin uunissa.

JenniS

nuotiomuisto 1970-luvulta

Muistan vieläkin kuin eilisen päivän kun koulussamme Lapissa järjestettiin talvella hiihtoretkipäivä. Jokainen sai tuoda kotoansa makkaraa paistettavaksi. Äiti raaski antaa minulle puolikkaan Sinisestä lenkistä, jonka huolellisesti pakkasin mukaani. Hiihdettyämme ainakin 5 kilometriä, porukka jaettiin kahteen, ja molempien piti sytyttää nuotio, jossa makkarat sitten paistettaisiin. Toinen joukkue teki tulen pienistä oksista ja kepeistä. Me satuimme löytämään ison tervaskannon joka roihusikin todella hienosti. Suuri suru tuli, kun joku tönäisi makkaratikkuani ja HK:n sininen lenkinpuolikkaani putosi nuotioon. Onneksi opettajalla oli pari ylimääräistä lenkkiä repussaan, joten ihan nälkäiseksi en jäänyt. Tosin sen tervaspuunuotion sammuttaminen ei ollutkaan ihan yksinkertainen puuha....

dawnie

Parasta kylmänä

Lapsena HK:n Sininen maistui parhaalta kylmänä, sinapin kera. Ihan ehdoton välipala!

Katsu

makkarakeitto

Olin 10v, kun halusin mummin aikana tehdä ensmmäisen keiton HK sinisestä. Ei siinä paljon ollut 60-luvulla muuta kun hk:ta, perunaa, lanttua ja porkkanaa. Mutta mieleen se on jäänyt, kun minusta myöhemmin tuli kokki. Ja nyt olen 33v. tehnyt keittoja ja makkararuuat vaativat ehdottomasti HK Sinistä.

hk

minä ja makkara saunassa

söin lenkin saunassa

haukkaboy

Isä ja sininen hetki

Isä oli jatkuvasti pois, aina matkoilla, joskus viikkojakin yhteen menoon. Mutta aina kun isä tuli kotiin, tiedossa oli perheen yhteinen Sininen Hetki. Isä toi mukanaan aina pahvilaatikollisen makkaraa - nykyään sellainen katsottaisiin lahjuksen vastaanottamiseksi - ja tiesin että nyt, NYT pöydässä olisi taas ihanaa uunimakkaraa. Ja isä. HK:n Sininen repäistiin pakkauksestaan, kuori irti, pitkä viilto ja sinne juustoa, ketsuppia, sinappia ja milloinmitäkin. Äiti keitti ihanaa, vahvaa pannukahvia ja minä katoin pöytään juhla-astiat. Isä istui pöydän päähän. Ja hymyili. Elämä hymyili niin kuin vain sininen hetki voi saada hymyilemään.

Isän tyttö

Lapsuuden laskiainen

Muistan elävästi, kuinka lapsuuteni laskiaistiistaina söimme kotipihan grillikatoksessa äidin keittämää hernerokkaa, paistoimme HK:n sinistä (kuoret pois, makkarat halkaistu ja pätkitty lapsille sopiviksi paloiksi) ja joimme lämmintä mustaherukkamehua. Kestittäjänä oli äitini ja mukana meidän omien lasten lisäksi olivat äitini silloiset hoitolapset.

utas